— Sire! — huomautti Frans. — Minä olen täällä Louvressa äitini luona.
— Olette, ja teidän äitinne on minun luonani, — sanoi Henrik. —
Kas niin. Antakaa minulle nyt kirje.
— Mikä kirje?
— Se, jonka juuri äsken piilotitte.
— Sire, ajatelkaahan toki, — virkkoi herttua.
— Mitä pitäisi minun ajatella?
— Teidän pyyntönne ei ole ylimyksen arvon mukaista ja se sopisi korkeintaan jollekin poliisipalvelijallenne.
Kuningas vaaleni harmista.
— Antakaa kirje tänne! huusi hän.
— Naisen kirje! Ajatelkaahan hieman, sire!