— Ja tämä rakkaus on säilynyt sydämessänne, niinkö? sanoi hän. —
Ihminen rakastaa vain kerran…
— Ettekö koskaan myöhemmin ole nähnyt tuota naista?
— En.
— Ette koskaan!
— En ole palannut niille seuduille, missä hän asuu.
— Maltan saarelle!
— Niin, Maltan saarelle.
— Entä oletteko antanut hänelle anteeksi sen tuskan, minkä hän on teille tuottanut?
— Olen kyllä hänelle.