Morrel vavahti, sillä tohtorin ja Villefort'in keskustelu johtui hänen mieleensä, ja hän oli näkevinään vaatteen läpi vainajan kouristuneet jäsenet, jäykistyneen kurkun ja siniset huulet.
— Palvelijat, vastasi hän.
— Mutta tulemalla tänne syöksette meidät perikatoon, sanoi Valentine kauhistumatta ja suuttumatta.
— Antakaa minulle anteeksi, sanoi Morrel yhtä tyynesti, — minä lähden.
— Ei, sanoi Valentine, — joku voisi teidät nähdä, jääkää.
— Mutta jos joku tulee?
Nuori tyttö pudisti päätään.
— Ei kukaan tule, sanoi hän, — olkaa rauhassa, tuossa on suojelijamme.
Ja hän osoitti vaatteen läpi häämöttävää ruumista.
— Mutta miten on käynyt Franz d'Epinayn? Kertokaa minulle, sanoi
Morrel.