Noirtier'n katse pysyi terävänä aivan kuin sanoakseen, ettei hän ollut tyytyväinen pelkkään lupaukseen. Sitten hänen katseensa siirtyi kasvoista käteen.
— Vaaditteko minulta valaa? kysyi Maximilien.
— Vaadin, vastasi halvaantunut.
Morrel huomasi vanhuksen panevan suurta painoa tähän valaan. Hän ojensi kätensä.
— Kautta kunniani, sanoi hän, — vannon odottavani siihen asti, kunnes olette päättänyt, millä tavoin on toimittava herra d'Epinayta vastaan.
— Hyvä, vastasi vanhuksen katse.
— Pitääkö minun nyt lähteä? kysyi Morrel.
— Pitää.
— Kohtaamatta neiti Valentinea?
— Niin.