Valentine aikoi juuri ruveta kertomaan, kun hän muisti, että asiaan kätkeytyi kamala salaisuus, joka ei kuulunut yksinään hänen isoisälleen.
— Myöhemmin kerron kyllä kaikki, sanoi hän.
— Milloin?
— Silloin, kun olen vaimonne.
Kun keskustelu kääntyi tälle tolalle, suostui Morrel mihin tahansa. Hän sanoi olevansa täysin tyytyväinen — yhdeksi päiväksi. Mutta hän ei suostunut lähtemään, ellei saisi tavata Valentinea seuraavana iltana.
Valentine suostui Morrelin pyyntöön. Kaikki oli nyt muuttunut hänen
silmissään, ja hänestä tuntui yhtä mahdottomalta päästä naimisiin
Maximilienin kanssa kuin tunti sitten tuntui mahdottomalta päästä eroon
Franz d'Epinaystà.
Tällä välin oli rouva Villefort mennyt Noirtier'n luo.
Noirtier loi häneen synkän ja ankaran katseen, kuten yleensä aina tähän naiseen.
— Minun ei tarvinne teille ilmoittaa, että Valentinen kihlaus on purkautunut, sanoi rouva Villefort, — koska se purkautui juuri täällä.
Noirtier pysyi välinpitämättömänä.