— Punnitsiko Beauchamp sanojaan solvaistessaan isääni?
— Mutta ellei hän ole häntä solvaissut ja tunnustaa sen, ette saa enää kantaa kaunaa häntä kohtaan.
— Herra kreivi, te olette liian suvaitsevainen.
— Ja te liian suvaitsematon. Katsokaahan, otaksukaamme … kuunnelkaa minua tarkoin, sanoin: otaksukaamme… Älkää nyt vain suuttuko sanoistani!
— Puhukaa, minä kuuntelen.
— Otaksukaamme, että tuo väite on tosi…
— Poika ei voi otaksua sellaista.
— Nykyisenä aikana voi otaksua mitä tahansa.
— Sehän juuri onkin aikamme vika.
— Aiotteko parantaa sen?