— Puhukaa, herra Villefort, puhukaa suoraan, sanoi kuningas. — Te yksin olette ajoissa tietänyt vaaran, auttakaa meitä keksimään keinoja sen torjumiseksi.
— Sire, sanoi Villefort, — kruununanastajaa halveksitaan maan eteläosassa. Jos hän uskaltaa ilmestyä Etelä-Ranskaan, niin voidaan helposti nostaa Provence ja Languedoc häntä vastaan.
— Niin kyllä, sanoi ministeri, — mutta hän lähestyykin Gapin ja
Sisteronin kautta.
— Hän lähestyy, hän lähestyy, sanoi Ludvig XVIII. — Hän tulee siis
Pariisia kohden?
Ministeri oli vaiti, myöntäen siten kaiken.
— Ja Dauphiné, kysyi kuningas Villefort'ilta, — luuletteko, että se voidaan nostattaa häntä vastaan samoin kuin Provence?
— Sire, minun täytyy lausua Teidän Majesteetillenne kamala totuus.
Mieliala Dauphinéssa ei ole läheskään samanlainen kuin Provencessa ja
Languedocissa. Vuoristolaiset ovat bonapartisteja, sire.
— Siis, mutisi Ludvig XVIII, — hän tiesi kaiken tarkoin. Ja paljonko hänellä on sotilaita?
— Sire, sitä en tiedä, sanoi poliisiministeri.
— Kuinka ette tiedä sitä! Oletteko unohtanut ottaa siitä selkoa? Onhan se niin vähäpätöinen asia, sanoi hän hymyillen murhaavasti.