— Eivät he tahdo varastaa papereitani, ajatteli Monte-Cristo, — he tahtovat surmata minut. Eivät he ole varkaita vaan murhamiehiä. En tahdo, että poliisiprefekti sekaantuu yksityisasioihini. Olenhan siksi rikas, että voin säästää häneltä moiset menot.
Kreivi kutsui luokseen Baptistinin, joka oli poistunut huoneesta annettuaan kirjeen.
— Saatte palata Pariisiin, sanoi hän, — ja lähettäkää kaikki siellä olevat palvelijat tänne. Tarvitsen kaikki palvelijani Auteuilissa.
— Mutta eikö taloon jää ketään? kysyi Baptistin.
— Jää kyllä, portinvartija.
— Herra kreivi suvaitsee ajatella, että portinvartija on kaukana rakennuksesta.
— Entä sitten?
— Talon voisi ryöstää aivan puhtaaksi hänen huomaamattaan.
— Kuka sen ryöstäisi?
— Varkaat tietysti.