Beauchamp otti kellonsa taskustaan.
— Viisi minuuttia yli kahdeksan! Vielä ei ole aikaa mennyt hukkaan, herra Morrel.
— En suinkaan sitä tarkoittanut, sanoi Maximilien.
— Tuossa tulevatkin vaunut, sanoi Château-Renaud.
Vaunut lähestyivät täyttä kyytiä tienristeystä, jossa he seisoivat.
— Hyvät herrat, sanoi Morrel, — olette kai tuoneet pistoolit. Herra
Monte-Cristo sanoo luopuneensa oikeudesta käyttää omiaan.
— Olemme otaksuneetkin, että kreivi olisi hienotunteinen, herra Morrel, vastasi Beauchamp, — ja olen tuonut mukanani pistoolit, jotka ostin kahdeksan tai kymmenen päivää sitten, koska luulin tarvitsevani niitä itse vastaavassa tilanteessa. Ne ovat aivan uudet, eikä niitä ole vielä laisinkaan käytetty. Tahdotteko tarkastaa ne?
— Herra Beauchamp, sanoi Morrel kumartaen, — koska vakuutatte, ettei herra Morcerf näitä aseita tunne, niin ymmärrättehän, että teidän sananne riittää täydellisesti.
— Hyvät herrat, sanoi Château-Renaud, — Morcerf ei tullutkaan noissa vaunuissa, vaan Franz ja Debray.
Mainitut herrat lähestyivät heitä.