— Täytän tahtonne, rakas äiti, sanoi nuori mies. — Niin, sama toivo elää minussakin. Taivaan kosto ei voi vainota meitä kahta, teitä, puhdasta ja minua, syytöntä. Mutta koska olemme tehneet päätöksemme, niin toimikaamme tarmokkaasti. Herra Morcerf läksi noin puoli tuntia sitten; näettehän, että meillä on tilaisuus välttää melua ja selvittelyjä.
— Odotan sinua, poikani, sanoi Mercedes.
Albert juoksi heti bulevardille asti ja toi sieltä ajurin, joka veisi heidät kotoa pois. Hän muisti erään pienen matkustajakodin Saints-Pères-kadun varrella mistä tiesi saavansa vaatimattoman, mutta siistin asunnon äidilleen. Hän palasi siis noutamaan kreivitärtä.
Juuri kun ajoneuvot pysähtyivät portin eteen ja Albert hyppäsi niistä, lähestyi eräs mies häntä ja ojensi kirjeen.
Albert tunsi miehen Monte-Criston taloudenhoitajaksi.
— Kreiviltä, sanoi Bertuccio.
Albert otti kirjeen, avasi sen ja luki.
Luettuaan sen hän etsi Bertuccioa, mutta nuoren miehen lukiessa
Bertuccio olikin kadonnut.
Silloin Albert kyynelsilmin ja rinta mielenliikutuksesta kuohuen tuli
Mercedeksen luo ja ojensi hänelle kirjeen sanaakaan sanomatta.
Mercedes luki: