Ja hän tarttui vasemmalla kädellään mustaan palmikkoon, jonka ympäri hänen kätensä tuskin ulottui, ja oikealla pitkiin saksiin, ja pian olivat kiharat poikki, ja palmikot putosivat hänen jalkoihinsa. Sitten hän yhtä säälimättä leikkasi otsatukkansa, ja hänen silmänsä näyttivät loistavan entistään kirkkaampina ja iloisempina mustien kulmien alta.
— Komea tukkasi! huokasi Louise surkutellen.
— Olenhan minä tällaisena sata kertaa kauniimpi! huudahti nuori tyttö ravistaen tukkaansa, joka nyt oli tullut aivan miesmäiseksi, — ja enkö mielestäsi ole paljon komeampi?
— Sinä olet kaunis, sinä olet aina kaunis! huudahti Louise. — Minne nyt lähdemme?
— Brysseliin, jos tahdot, sehän on lähin raja. Matkustamme Brysseliin
Liègen ja Aix-la-Chapellen kautta, kuljemme Rhein-virtaa Strassburgiin
asti, menemme Sveitsin läpi ja tulemme Sankt-Gotthardin kautta
Italiaan. Sopiiko matkasuunnitelma?
— Sopii.
— Mitä katsot?
— Katselen sinua. Olet tuollaisena todellakin ihailtavan komea. Voisi sanoa, että olet ryöstänyt minut.
— Se väite olisikin oikea, hitto vieköön!
— Sinähän kiroilet, Eugénie.