— On. Hän sanoi, että hänen elämänsä riippuu teidän elämästänne, ja minä lupasin, että jäätte eloon.
— Oletteko luvannut hänelle, että jään eloon?
— Olen.
— Puhuitte äsken valvomisesta ja suojaamisesta. Oletteko siis lääkäri?
— Olen, ja uskokaa minua, paras lääkäri minkä taivas tänä hetkenä voi luoksenne lähettää.
— Sanoitte valvoneenne? kysyi Valentine levottomana. — Minä en ole teitä nähnyt.
Kreivi viittasi kädellään kirjakaappiin päin.
— Olin tuon oven takana piilossa, sanoi hän; — tuosta ovesta päästään viereiseen taloon, jonka olen vuokrannut.
Häveliäisyytensä pakottamana Valentine teki torjuvan liikkeen, kääntyi poispäin ja sanoi kauhuissaan:
— Minusta tekonne on ollut suunnattoman mieletön, ja mainitsemanne suojelus muistuttaa suuresti häväistystä.