— Yhtä myrkkyä vastaan, kun sitä ei käytetä liian suurin annoksin.
Tarvitsee vain muuttaa myrkkyä ja lisätä annoksia.
Hän otti lasin ja kostutti sen sisällyksellä huuliaan.
— Ja katsokaahan, se on jo tapahtunut. Teitä ei enää myrkytetä brusiinilla, vaan aivan tavallisella unijuomalla. Tunnen alkoholin maun, johon myrkky on liuotettu. Jos olisitte juonut sen, mitä rouva Villefort on tähän kaatanut, niin Valentine, Valentine, olisitte kuollut!
— Hyvä Jumala! huudahti nuori tyttö, — miksi minua tällä tavoin vainotaan?
— Oletteko niin hyvä, niin lempeä, niin tietämätön kaikesta pahasta, ettette ole ymmärtänyt syytä?
— Olen, sanoi nuori tyttö, — enhän ole koskaan tehnyt hänelle mitään pahaa.
— Mutta te olette rikas, Valentine, teillä on kahdensadantuhannen frangin vuotuiset tulot, ja nämä kaksisataatuhatta riistätte hänen pojaltaan.
— Kuinka niin? Eihän minun rikkauteni ole hänen, minähän olen sen saanut äidiltäni ja isovanhemmiltani.
— Olette kyllä, ja siksi herra ja rouva Saint-Méranin täytyikin kuolla, jotta saisitte periä heidät, siksi herra Noirtier tuomittiin kuolemaan heti, kun hän oli tehnyt teidät perillisekseen, ja siksi teidän vuorostanne täytyy kuolla, Valentine, jotta isänne saisi periä teidät ja jotta veljenne, hänen ainoa perillisensä, vuorostaan perisi isänne.
— Edouard, lapsiparka, hänenkö tähtensä kaikki nämä rikokset tehdään?