— Mutta eihän Maximilien mene Roomaan? tuumi Emmanuel.
— Menen sinne, minne kreivi minut vie, sanoi Maximilien alakuloisesti hymyillen. — Tottelen häntä ainakin kuukauden ajan.
— Kuulkaahan, herra kreivi, millä äänellä hän sen sanoo!
— Maximilien seuraa minua, sanoi kreivi vakuuttavalla sydämellisyydellään, — olkaa siis rauhassa veljenne suhteen.
— Hyvästi, sisko! lausui Morrel. — Hyvästi, Emmanuel!
— Hän tuottaa minulle tuskaa välinpitämättömyydellään, sanoi Julie. —
Oi Maximilien, sinä salaat meiltä jotakin.
— Joutavia, sanoi Monte-Cristo, — saatte nähdä, että hän palaa nauravana ja iloisena.
Maximilien loi kreiviin melkein suuttuneen ja ärtyneen katseen.
— Lähtekäämme! sanoi kreivi.
— Ennen lähtöänne, herra kreivi, sanoi Julie, — sallitteko minun sanoa teille sen, mitä viime kerralla…