— Olette antanut minulle kultaa.
— Niin olen.
— Mitä! Onko tarkoituksenne antaa minulle kultaa?
— On. Pitäkää se hyvällä omallatunnolla.
Portinvartija katsoi kummastuneena Monte-Cristoon.
— Ja kunnialla, lisäsi kreivi kuten Hamlet.
— Hyvä herra, sanoi portinvartija, voimatta uskoa onneaan, — en ymmärrä teidän anteliaisuuttanne.
— Helpostihan sen ymmärtää, hyvä ystävä, sanoi kreivi. — Olen ollut merimies, ja kertomuksenne on tehnyt minuun syvän vaikutuksen.
— Koska olette näin jalomielinen, sanoi opas, — niin lahjoitan teille jotakin, mikä on yhteydessä kertomani tarinan kanssa.
— Todellako? huudahti kreivi. — Mitä se on?