— Mutta ettehän te ole kristittyjä, sanoi hän nousten polvilleen. — Tahdotte surmata miehen, joka on veljenne Jumalan edessä. Voi, minun entiset ystäväni, minun entiset ystäväni!

Hän vaipui kasvoilleen maahan, mutta nousi sitten ponnistaen epätoivoisesti voimiaan.

— Päällikkö, huusi hän, — päällikkö!

— Tässä olen, sanoi Vampa astuen heti esiin, — mitä tahdotte?

— Ottakaa viimeinen roponi, sanoi Danglars ojentaen hänelle lompakkonsa, — ja antakaa minun elää täällä, tässä luolassa. En pyydä enää vapautta, en muuta kuin ruokaa.

— Te siis kärsitte kovia tuskia? kysyi Vampa.

— Niin, minä kärsin, kärsin kamalasti!

— Ja toiset ihmiset ovat kuitenkin saaneet kärsiä vielä enemmän.

— Sitä en usko.

— Ne, jotka ovat kuolleet nälkään.