— Tämä on perhanan hyvää rommia, sanoi Dantès kuivaten paidanhihalla hikistä otsaansa.
— Oli miten oli, ajatteli laivuri katsoen häneen, — jos hän se on, niin samapa tuo. Minä olen saanut hyvän merimiehen.
Väittäen muka olevansa uupunut pyysi Dantès lupaa saada mennä pitämään perää, että voisi istua. Peränpitäjä ilahtui ja loi kysyvän katseen laivan omistajaan. Tämä nyökkäsi hänelle merkiksi, että hän sai antaa peräsimen uudelle toverilleen.
Siinä istuessaan Dantès saattoi pitää silmällä Marseillen rantaa.
— Kuinka mones päivä tänään on? kysyi Dantès viereensä istumaan tulleelta Jacopolta, kun Ifin linna oli kadonnut näkyvistä.
— Helmikuun 28. päivä, vastasi tämä.
— Minä vuonna? kysyi taas Dantès.
— Minäkö vuonna? Kysyttekö vuosilukua?
— Kysyn, vastasi nuori mies, — kysyn vuosilukua.
— Oletteko unohtanut, mikä vuosi nyt on?