Jeune-Amélien miehistö tunsi saaren hyvin, se oli usein siellä käynyt. Dantès oli sen nähnyt jokaisella matkallaan itään, mutta ei koskaan ollut poikennut siihen.
Hän kyseli Jacopolta:
— Missä olemme yötä?
— Tietysti aluksessa, vastasi merimies.
— Eikö luolissa olisi parempi olla?
— Missä luolissa?
— Saaren luolissa.
— En minä ole nähnyt saaressa luolia, sanoi Jacopo.
Kylmä hiki nousi Dantèsin otsalle.
— Eikö Monte-Criston saaressa ole luolia? kysyi hän.