Morrel tuli kalmankalpeaksi. Julie heittäytyi hänen syliinsä.
— Isä, isä, sanoi hän. — Rohkeutta!
— Pharaon on siis hukkunut? kysyi Morrel tukahtuneella äänellä.
Nuori tyttö ei vastannut mitään, hän nyökäytti päätään, jonka oli painanut isänsä rintaan.
— Entä miehistö? kysyi Morrel.
— Pelastunut, sanoi tyttö. — He ovat saapuneet bordeauxlaisessa laivassa, joka juuri äsken tuli satamaan.
Morrel nosti kätensä taivasta kohti alistuen kohtaloonsa ja samalla kiittäen Jumalaa.
— Kiitos, Jumalani, sanoi Morrel. — Sinä et ole iskenyt kehenkään muuhun kuin minuun.
Tyynen englantilaisen silmästä vieri kyynel.
— Tulkaa sisään, sanoi Morrel, — tulkaa sisään, otaksun, että kaikki olette oven takana.