— Autio saari keskellä Välimerta, sepä omituista.
— Ja luonnollista, teidän ylhäisyytenne. Saari on kauttaaltaan kallioinen, eikä siellä ole tilkkuakaan viljelyskelpoista maata.
— Minne saari kuuluu?
— Toscanaan.
— Millaista riistaa siellä on?
— Tuhansittain villivuohia.
— Ja ne elävät nuoleskelemalla kallioita, sanoi Franz epäuskoisena hymyillen.
— Ei, pureskelemalla sanajalkoja, myrttipensaita ja mastiksipuita, joita kasvaa kaikissa kallionkoloissa.
— Mutta missä siellä voi nukkua?
— Joko saarella olevissa luolissa tai veneessä viittaan kietoutuneena. Voisimmehan sitä paitsi lähteä pois heti metsästyksen päätyttyä, purjehdimmehan me yhtä hyvin yöllä kuin päivälläkin, ja jos tyyntyy, niin voimmehan soutaa.