— Se on varmasti hän, sanoi Franz.
— Mitä sanoitte?
— En mitään. Mitä te täällä puuhasitte poissa ollessani?
— Valmistin teille iloisen yllätyksen.
— Minkä?
— Tiedättehän, että vaunuja on mahdoton saada.
— Totta kai, koska olemme jo tehneet kaiken voitavamme.
— No, minä olen keksinyt oivallisen tuuman.
Franz loi häneen katseen, joka ilmaisi, ettei hän paljoakaan luottanut toverinsa mielikuvitukseen.
— Rakas ystävä, sanoi Albert, — katsotte minua sillä tavoin, että oikeastaan minun tulisi vaatia teiltä hyvitystä.