— Mutta, sanoi Albert, — voimmeko ottaa tällaisen tarjouksen vastaan?
Hänhän on meille vieras, emmehän tunnekaan häntä.
— Mikä mies tuo kreivi Monte-Cristo on? kysyi Franz isännältä.
— Hieno ylimys, sisilialainen tai maltalainen, en tiedä varmaan, mutta jalosukuinen kuin Borghese ja rikas kuin kultakaivos.
— Jos tuo mies on niin hienokäytöksinen kuin isäntämme väittää, sanoi Franz Albertille, — niin hän olisi ilmoittanut tarjouksensa meille toisella tavoin, joko kirjoittamalla tai…
Samassa kolkutettiin oveen.
— Sisään! sanoi Franz.
Komeapukuinen palvelija astui huoneen kynnykselle.
— Kreivi Monte-Cristo lähettää nämä herroille Franz d'Epinay ja vicomte Albert de Morcerf, sanoi hän.
Ja hän ojensi isännälle kaksi käyntikorttia, jotka tämä antoi nuorille miehille.
— Herra kreivi pyytää lupaa saada huomisaamuna käydä naapurina herrojen luona, jatkoi palvelija, — ja hän pyytää siinä tapauksessa saada tietää, mihin aikaan herrat ottavat vastaan.