— Caesarin kommentaarioita, vastasi rosvo, — se on lempikirjani.
— No, ettekö tule? kysyi Albert.
— Tulen, sanoi Franz, — tässä olen!
He astuivat muutaman askelen eteenpäin.
— Anteeksi, sanoi Albert palaten takaisin. — Sallitteko?
Ja hän sytytti sikarinsa Vampan soihdusta.
— Nyt, herra kreivi, sanoi hän, — kiirehtikäämme, sillä tahdon ehdottomasti lopettaa tämän yön herttua Braccianon luona.
Vaunut olivat siellä, minne he olivat ne jättäneet. Kreivi sanoi yhden ainoan sanan arabiankielellä Alille, ja hevoset läksivät kiitämään eteenpäin.
Albertin kello oli juuri kaksi kun he astuivat tanssisaliin.
Heidän paluunsa herätti suurta huomiota. Mutta kukaan ei enää ollut levoton Albertin suhteen, kun nähtiin ystävysten tulevan yhdessä.