— Kummallista, sanoi Maximilien. — Isänne siis vihaa minua, jota vastoin isoisänne… Puolueiden viha ja rakkaus on kummallista!
— Vaiti! huudahti äkkiä Valentine. — Piiloutukaa, paetkaa, joku tulee!
Maximilien tarttui heti lapioonsa ja alkoi kiivaasti kääntää maata.
— Neiti! Neiti! huusi ääni puiden takaa. — Rouva Villefort etsii teitä kaikkialta. Salongissa on vieras.
— Vieras, sanoi Valentine levottomana. — Kuka on tullut vieraisiin?
— Joku ylhäinen herra, prinssi, en tiedä, kreivi Monte-Cristo.
— Minä tulen, sanoi Valentine äänekkäästi.
Mies ristikon toisella puolella vavahti, sillä hän tiesi, että sen päivän kohtaaminen oli nyt lopussa.
— Mitenkä kreivi Monte-Cristo tuntee herra Villefort'in, mietti
Maximilien nojaten lapioonsa.
52. Myrkkyoppi