— No, sanoi Villefort, — te tahdoitte, neiti, äsken saada lääkärin mieheksenne; siinä suhteessa ainakin olen Aeskulapiuksen oppilaiden kaltainen (näin puhuttiin vielä vuonna 1815), että aikani ei koskaan kuulu minulle, vaan että minua häiritään teidänkin luonanne, kihlajaispidoissanikin.
— Ja minkä vuoksi teitä häiritään? kysyi tyttö hiukan levottomana.
— Sairaan vuoksi, joka kaikesta päättäen on viimeisillään. Tällä kertaa on tauti arveluttava ja hipaisee mestauslavaa.
— Hyvä Jumala! huudahti Renée kalveten.
— Onko se totta! sanoi eräs läsnä olevista.
— On aivan yksinkertaisesti päästy selville bonapartelaisesta salaliitosta.
— Onko se mahdollista? sanoi markiisitar.
— Tässä on ilmiantokirje.
Ja Villefort luki:
Kuninkaalliselle prokuraattorille antaa eräs kuninkaan ja valtaistuimen ystävä tiedoksi, että Edmond Dantès -niminen mies, Pharaon-laivan perämies, saapuessaan tänä aamuna Smyrnasta, poikettuaan Napoliin ja Porto-Ferrajoon, on vienyt Murat'lta kirjeen kruununanastajalle ja häneltä saanut kirjeen vietäväksi Pariisiin bonapartelaiselle komitealle.