— Olen pahoillani, että olen niin huono tiedonantaja, sanoi Morcerf, — mutta siihen tietoni melkein rajoittuvat. Tiedän vielä, että hän on musikaalinen, sillä eräänä päivänä tullessani kreivin luo kuulin guslin äänen, ja vain tuo nainen saattoi sitä soitella.
— Tuo teidän kreivinne ottaa siis vieraita vastaan? kysyi rouva
Danglars.
— Suorastaan suurenmoisella tavalla, sen vakuutan.
— Minun täytyy kehottaa Danglars'ia kutsumaan hänet päivälliselle tai tanssiaisiin, että hän vuorostaan kutsuisi meidät.
— Mitä, menisittekö hänen luokseen? kysyi Debray nauraen.
— Miksi en menisi? Mieheni seurassa.
— Mutta tuo salaperäinen kreivihän on naimaton.
— Näettehän itse, että hän ei ole, sanoi paronitar nauraen, osoittaen kaunista kreikatarta.
— Tuo nainen on hänen orjattarensa, niinhän hän itse sanoi meille teidän luonanne. Muistattehan sen, Morcerf?
— Myöntäkää, rakas Lucien, että hän näyttää aivan prinsessalta.