— Sepä jotakin, sanoi luccalainen, joka pelkäsi jo matkansa menneen hukkaan ja jäävänsä ilman neljääkymmentäkahdeksaatuhatta frangiaan. — Mikä onni! Niin, sepä on onni, jatkoi hän, — sillä sitä en olisi odottanut.
— Eihän ihminen tule kaikkea ajatelleeksi. Mutta kaikeksi onneksi apotti Busoni muisti sen teidän sijastanne.
— Kuinka apotti on ystävällinen!
— Hän on varovainen mies.
— Hän on ihmeellinen mies, sanoi luccalainen. — Ja hän on siis lähettänyt ne teille?
— Ne ovat tässä.
Luccalainen pani ihastuneena kätensä ristiin.
— Te olette vihitty Oliva Corsinarin kanssa San Paolon kirkossa Monte
Cattinissa. Tässä on papin antama todistus.
— Niin, siinä se todellakin on, sanoi majuri katsellen kummastuneena paperia.
— Ja tässä on poikanne Andrea Cavalcantin kastetodistus. Sen on allekirjoittanut Saravezzan pastori.