— Ja tiedättehän, että suuri rikkaus tasoittaa yhtä ja toista.
— Isäni on siis todellakin rikas?
— Miljoonien omistaja … hänellä on viidensadantuhannen vuotuiset korot.
— Entä minä, kysyi nuori mies levottomana, — joudunko siis asemaan, joka on hyvin … miellyttävä?
— Erinomaisen miellyttävä. Hän antaa teille vuosittain viisikymmentätuhatta frangia, niin kauan kuin olette Pariisissa.
— Siinä tapauksessa jään tänne ainaiseksi.
— Eihän kukaan varmasti tiedä, miten käy. Ihminen päättää, Jumala säätää…
Andrea huokaisi.
— Isältänikö saan tuon summan? kysyi hän sitten levottomana.
— Niin, mutta lordi Wilmoren takuulla, joka isänne pyynnöstä on avannut teille viidentuhannen frangin tilin kuukausittain herra Danglars'in, Pariisin luotettavimman pankkiirin liikkeessä.