Tämä kysely oli tavallaan juhlallinen. Harvoin lienee sielun taistelu aineen kahleita vastaan saanut näin selvästi näkyvän muodon. Tekisi mieli sanoa, että se oli suorastaan ylevää tai ainakin hyvin ihmeellistä.
Herra Noirtier'n ympärille muodostettiin piiri, toinen notaari istui pöydän ääreen valmiina kirjoittamaan. Ensimmäinen notaari seisoi hänen edessään ja kyseli.
— Omaisuutenne on kolmeasataatuhatta suurempi, eikö olekin? kysyi notaari.
Noirtier vastasi myöntävästi.
— Onko teillä neljäsataatuhatta? kysyi notaari.
Noirtier pysyi liikkumattomana.
— Viisisataatuhatta?
Hän oli yhä liikkumaton.
— Kuusisataatuhatta? Seitsemänsataatuhatta? Kahdeksansataatuhatta?
Yhdeksänsataatuhatta?
Noirtier vastasi myöntävästi.