— Mitenkä tämän voi käsittää? sanoi nuori rouva. — Kysynpä vain, minkä vuoksi herra d'Epinay on herra Noirtier'lle vastenmielisempi kuin kuka muu tahansa?
— Minähän tunnen Franz d'Epinayn, sanoi kreivi, — eikö hänen isänsä ollut kenraali Quesnel, jonka kuningas Kaarle X teki paroni Epinayksi?
— Juuri sama, lausui Villefort.
— Mutta hänhän on minusta sangen miellyttävä nuori mies.
— Tämä onkin vain tekosyy, siitä olen varma, sanoi rouva Villefort. —
Vanhukset ovat tyranneja tunteissaan. Herra Noirtier ei tahdo, että
Valentine menee naimisiin.
— Mutta, sanoi Monte-Cristo, — ettekö tunne syytä tähän vihaan?
— Hyvä Jumala, kukapa kaikki syyt tietää?
— Ehkä se on poliittista vastenmielisyyttä?
— Isäni ja herra d'Epinayn isä elivät niinä myrskyisinä aikoina, joiden viimeiset päivät minä näin, sanoi Villefort.
— Eikö isänne ollut bonapartisti? kysyi Monte-Cristo. — Muistaakseni mainitsitte jotakin siihen suuntaan.