— Tuo on luullakseni sterletti, sanoi Château-Renaud.
— Aivan oikein.
— Ja tuo, ellen erehdy, on järvinahkiainen, sanoi Cavalcanti.
— Niin onkin. Nyt, herra Danglars, kysykää noilta herroilta, mistä näitä kaloja saadaan.
— Eihän sterlettiä saa mistään muualta kuin Volgasta, sanoi
Château-Renaud.
— En tiedä muuta kuin Fusaro-järven, josta saa näin isoja nahkiaisia, sanoi Cavalcanti.
— Aivan oikein, toinen on tuotu Volgasta, toinen Fusaro-järvestä.
— Mahdotonta, huudahtivat kaikki kutsuvieraat yht'aikaa.
— Kas, juuri tällainen minua huvittaa, sanoi Monte-Cristo. — Olen aivan samanlainen kuin Nero: cupitor impossibilium.[12] Sellainen miellyttää teitäkin, ja tämä kala, joka todellisuudessa ei liene maukkaampi kuin ahven tai lohi, tuntuu teistä erinomaiselta, koska ette olisi ikinä luullut saavanne sitä maistaa ja kuitenkin se on nyt tässä.
— Mutta miten nuo kalat on voitu tuoda Pariisiin?