— Kuulkaahan, rakas kreivi, jatkoi Danglars, — herra Morcerf on ollut ystäväni tai ainakin tuttavani jo kolmekymmentä vuotta. Tiedättehän, että minä vähät välitän vaakunastani, minä kun en koskaan unohda, mistä olen syntyisin.
— Se todistaa joko suurta vaatimattomuutta tai ylpeyttä, sanoi
Monte-Cristo.
— No niin, kun minä olin vähäpätöinen kauppa-apulainen, niin Morcerf oli kalastaja.
— Ja mikä oli hänen nimensä?
— Fernand.
— Eikö muuta?
— Fernand Mondego.
— Oletteko siitä varma?
— Onhan hän myynyt minulle siksi paljon kaloja, että hänet tunnen.
— Miksi siis annatte hänelle tyttärenne?