Santarmi hymyili.
— Eihän minua suinkaan viedä sinne vankeuteen? jatkoi Dantès. — Ifin linna on valtionvankila, jossa säilytetään yksinomaan suuria poliittisia rikollisia. Minä en ole tehnyt mitään rikosta. Onko Ifin linnassa tutkintotuomari, joku erityinen virkamies?
— Minun tietääkseni siellä on ainoastaan kuvernööri, vartijoita, vahtisotilaita ja lujat muurit. Mutta, ystäväiseni, älkäähän tuolla tavoin hämmästykö, sillä näyttää siltä, kuin tahtoisitte tehdä pilkkaa tiedonannostani.
Dantès puristi lujasti santarmin kättä.
— Väitätte siis, että minut viedään Ifin linnaan vankeuteen?
— Nähtävästi, sanoi santarmi, — mutta joka tapauksessa puristatte aivan suotta niin kovaa minun kättäni.
— Pitemmittä kuulusteluitta, ilman mitään muodollisuuksia? kysyi nuori mies.
— Muodollisuudet on täytetty, kuulustelu on pidetty.
— Siis huolimatta herra Villefort'in lupauksesta?
— En tiedä, onko herra Villefort luvannut teille mitään, sanoi santarmi, — sen vain tiedän, että menemme Ifin linnaan. Mutta mitä te teette? Hoi, toverit, auttamaan!