Albert tarttui hattuunsa ja nousi. Kreivi saattoi häntä ovelle asti.
— Moitin itseäni eräästä seikasta, sanoi hän pysäyttäen vieraansa portaiden yläpäässä.
— Mistä?
— Olin epähieno. Minun ei olisi pitänyt puhua teille herra
Danglars'ista.
— Päinvastoin. Puhukaa hänestä lisää, puhukaa usein, mutta samalla tavalla kuin tänäänkin.
— Hyvä! Sananne rauhoittavat minua. Asiasta toiseen: milloin herra d'Epinay tulee?
— Viiden tai kuuden päivän päästä viimeistään.
— Entä milloin hän menee naimisiin?
— Heti, kun herra ja rouva Saint-Méran ovat saapuneet.
— Tuokaa hänet luokseni heti kun hän on tullut Pariisiin. Vaikka väitättekin, etten pidä hänestä, tahtoisin mielelläni tavata hänet, sen vakuutan.