— Niin kyllä, ja minä pidän yhtä tärkeänä kuin tekin, kaunis Rosaseni, että te opitte lukemaan.
— Milloin me alamme?
— Heti paikalla.
— Ei, huomenna.
— Miksi vasta huomenna?
— Koska aika tänään on kulunut loppuun ja minun täytyy lähteä.
— Joko nyt! Mutta mistä me luemme?
— Minulla on kirja, sanoi Rosa, — kirja, jonka toivon tuottavan meille onnea.
— Siis huomenna?
— Niin.