— Miksikä se ei olisi mahdollista, sanoi Rosa nauraen.
— Olette oikeassa, vastasi Kornelius huoaten. — Te ette tule aina tyytymään pelkkiin kosijohin, tuo mies voi tulla puolisoksenne.
— Miksikä ei.
— Ja mihin perustuu tuo iloisa otaksumisenne?
— Pelkoni, te tarkoitatte.
— Kiitän teitä. Siis: mihin perustuu tuo pelkonne?
— Nähkääs…
— Kuuntelen jännityksellä, puhukaa!
— Tuo mies kävi jo Haagissa ollessamme, monta kertaa Buitenhofissa. Muistan nyt, että se tapahtui juuri silloin, kun te olitte siellä. Kun minä läksin kaupungista, läksi hän sieltä myöskin; kun minä saavuin tänne, saapui hän myös. Haagissa hän keksi tekosyyksi, että halusi nähdä teitä.
— Nähdä minua? Minua?