— Minusta kuului jotakin.
— Mitä sitten?
— Ikäänkuin askeleita portailta.
— Gryphus se ei voi olla, hänen askeleensa kyllä kuuluvat jo kaukaa.
— Ei, isäni se ei ollut, siitä olen varma, mutta…
— Mitä tarkoitatte?
— Se olisi voinut olla herra Jakob.
Rosa kiiruhti portaille, ja itse asiassa kuultiin oven sulkeutuvan, ennenkuin hän oli ehtinyt laskeutua kymmentäkään porrasta.
Kornelius oli käynyt kovin levottomaksi, mutta tämä levottomuus oli alkua vain.
Kun kova onni alkaa vainota jotakin, niin on harvinaista, ettei se säälistä varoita uhriansa, kuten tappelikko vastustajaansa, suodakseen tälle tilaisuutta ryhtyä itsepuolustukseen.