Kuinka kauas Kornelius olisikaan lähettänyt luotaan sen, joka olisi tullut tarjoamaan hänelle vapauden, pyytäen korvaukseksi hänen tulpaaninsa!
Aamu tuli, eikä Kornelius vielä ollut saanut mitään tietoa. Tulpaani ei siis vielä ollut kukkinut.
Päivä kului samaan tapaan kuin edellinen yö.
Yön tullen saapui Rosa iloisena, keveänä mieleltään kuin lintunen.
— Ja mitä kuuluu? kysyi Kornelius.
— Kaikki on hyvin. Kukka puhkeaa epäilemättä tänä yönä.
— Ja se on musta?
— Aivan musta.
— Siinä ei ole muunväristä pilkkuakaan?
— Ei ainoatakaan.