— No hyvä, siis — minä en ole mikään oppinut kukkainviljelijä, olen vain köyhä kansannainen, friisiläinen talonpoikaistyttö, joka kolme kuukautta sitten ei vielä osannut lukea eikä kirjoittaa. Ei, musta tulpaani ei ole minun keksintöni.
— Mutta kenenkäs sitten?
— Erään Loewesteinissä säilytettävän vanki raukan.
— Loewesteinin vangin? kysyi prinssi.
Kuullessaan tuon äänen Rosa vavahti vuorostaan.
— Siis valtiollisen vangin, sillä Loewesteinissä ei ole muita vankeja, lisäsi prinssi.
Sitten hän jatkoi tai oli jatkavinaan lukuansa.
— Niin kyllä, mumisi Rosa vavisten, — hän on valtiollinen vanki.
Van Systens kalpeni, kuullessaan tuollaisen tunnustuksen lausuttavan sellaisen todistajan kuullen.
— Jatkakaa, sanoi Vilhelm tyynesti puutarhayhdistyksen puheenjohtajalle.