Rosan esityksessä ilmeni niin voimakas totuuden sävy, ettei se voinut olla vaikuttamatta van Systensiin, joskaan prinssissä ei ollut havaittavissa mitään myötätunnon merkkejä.
— Mutta, virkahti hän, — siitähän ei ole vielä kauan, kun te tutustuitte tuohon vankiin.
Rosa silmäili hämmästyneenä muukalaista, joka vetäytyi varjoon, ikäänkuin hänen katsettaan paeten.
— Miksi niin arvelette? kysyi hän.
— Koska vanginvartija Gryphus ja hänen tyttärensä vasta neljä kuukautta sitten muuttivat Loewesteiniin.
— Se on kyllä totta.
— Ellette kenties taivuttanut isäänne tuohon muuttoon, voidaksenne seurata jotain vankia, joka siirrettiin Haagista Loewesteiniin.
— Hyvä herra…, äännähti Rosa punehtuen.
— Jatkakaa, sanoi Vilhelm.
— Tunnustan tunteneeni tuon vangin jo Haagissa.