— Lukekaa, teidän ylhäisyytenne, taivaan nimessä, lukekaa!
Vilhelm ojensi kolmannen sipulin herra van Systensille, otti paperin ja luki.
Tuskin oli hän luonut katseen paperiin, kun hän horjahti, hänen kätensä vapisi kuin se olisi ollut pudottamaisillaan paperin, hänen katseensa sai tuikean tuskan ja säälin ilmeen.
Tuo paperi, jonka Rosa oli hänelle ojentanut, oli raamatunlehti, jonka
Kornelius de Witt oli lähettänyt Craeken, veljensä palvelijan mukana
Dordrechtiin, pyytääkseen Kornelius van Baerleä polttamaan
hallinnonjohtajan Louvois'lta saamat kirjeet.
Tuo pyyntö, kuten muistettaneen, oli lausuttu näillä sanoin:
»Rakas kummipoikani! Polta asiakirjat, jotka olen uskonut huostaasi! Polta ne niitä katsomatta, niitä avaamatta, ettet tietäisi niiden sisältöä. Ne sisältävät salaisuuksia, jotka tuottavat kuoleman niiden säilyttäjälle. Polta, niin olet pelastanut Janin ja Korneliuksen. Jää hyvästi ja säilytä minut rakkaassa muistossa!
20. p. elokuuta 1672.
Kornelius de Witt.»
Tuo lehtinen todisti samalla että van Baerle oli syytön ja että hän oli tulpaaninsipulien oikea omistaja.
Rosa ja maaherra loivat katseen toisiinsa.