Mutta saavuttuaan keskelle tietä ja nähdessään kaukaa portin sekä tuntiessaan jättävänsä taakseen vankilan ja kuoleman, palatakseen elämään ja vapauteen, kuski unohti kaiken varovaisuuden ja antoi hevosten laukata täyttä vauhtia.
Äkkiä hän pysähdytti ne.
— Mitä nyt? kysyi Jan, pistäen päänsä ulos vaununakkunasta.
— Voi, hyvät herrat…, sopersi kuski.
Kauhu tukahdutti kunnon miehen äänen.
— Mitä on tapahtunut? tiedusteli Jan.
— Portti on lukittu.
— Kuinka, onko portti lukittu? Eihän ole tapana lukita portteja keskellä päivää.
— Katsokaa itse!
Jan de Witt kumartui ulos vaunuista ja näki että portti todella oli lukittu.