— Pelkään että olemme saaneet onnettomuutta aikaan, sanoi Kornelius.
— Täyttä laukkaa, täyttä laukkaa eteenpäin! huusi Jan.
Mutta käskystä huolimatta kuski äkkiä pysähdytti hevoset.
— Mitä nyt? kysyi Jan.
— Katsokaa! sanoi kuski,
Jan katsoi ulos.
Toisessa päässä katua, jota pitkin kulkua oli jatkaminen, näkyi Buitenhofin edustalla ollut kansanjoukko, ja se lähestyi kiljuen ja rajumyrskyn nopeudella.
— Pysäytä ja pelasta henkesi, sanoi Jan kuskille. — Meidän on turhaa jatkaa matkaamme, olemme hukassa.
— Tuolla, tuolla ne ovat! huusi puolisen tuhatta ääntä.
— Tuolla ovat petturit, murhaajat! vastasivat vaunuja vastaan tuleville ne, jotka juoksivat niiden jälkeen, kantaen sylissään tuon toverinsa kuollutta ruumista, joka oli koettanut pysähdyttää hevoset ja joutunut niiden jalkoihin.