"Nousee kyllä, ole huoletta. Samassa kun hän nousee penkille, ojennat sinä peloittavan käsivartesi ja tartut häntä kurkkuun. Sitten vedät hänet huoneeseemme niinkuin Tobias kiskoi kalan maalle kitusista, mutta muista kouristaa niin lujasti, että hän ei pääse älähtämään."
"Kyllä", lupasi Portos; "mutta jos kuristan hänet?"
"No, sitten olisi yhtä sveitsiläistä vähemmän; mutta toivottavasti et sentään tule häntä tukehduttaneeksi. Sinä lasket hänet hiljaa pitkäkseen täällä, me sullomme kapulan hänen suuhunsa ja sidomme hänet johonkin kiinni. Sillä tavoin saamme heti univormun ja miekan."
"Mainiota!" virkahti Portos katsellen d'Artagnania ihailevasti.
"Eikö olekin?" vastasi gascognelainen.
"Niin", älysi Portos muistuttaa, "mutta yksi univormu ja miekka ei riitä meille kahdelle."
"No, onhan hänellä kumppani!"
"Aivan oikein", huomasi Portos.
"Kun yskäisen, kurottaudu kaappaamaan; silloin on oikea hetki."