"On kyllä", vastasi Portos, "mutta minä en tiedä, sekö ne on pusertanut esiin vai tuuli. Pikemmin luulen sen johtuvan tuulesta."
"Kiipeä nyt ylös, Atos", sanoi d'Artagnan, "ja kiirehdi."
Portoksen avulla, joka kohotti hänet keveästi kuin höyhenen, pääsi Atos muurinharjalle.
"Hyppää nyt, Atos."
Atos hyppäsi näkyvistä toiselle puolelle muuria.
"Oletko maassa?" kysyi d'Artagnan.
"Olen."
"Ilman tapaturmaa?"
"Aivan eheänä."
"Portos, pidä silmällä herra kardinaalia sillävälin kun minä kiipeän ylös; ei, en tarvitse apuasi, nousen kyllä omin neuvoin. Mutta pidä vain silmällä herra kardinaalia, siinä kaikki."