"Mosjöö, mosjöö", huudahti Mazarin, "te rikotte lupauksenne?"
"Minäkö! Missä minä olen teille mitään luvannut, monseigneur."
Mazarin ähkäisi.
"Te saitte vapautenne minulta, monsieur", hän muistutti; "teidän vapautenne oli minun lunastuksenani."
"Myönnetään; mutta lunnaat kasvihuoneeseen kätketystä suunnattomasta aarteesta, salaluolasta, jonne päästään painamalla seinään sovitettua joustinta ja siten siirtämällä kiertoportaiden päältä syrjään säiliö, — eikö niistäkin kannata hiukan puhua, sanokaahan, monseigneur?"
"Jeesus!" kirahti Mazarin tukahtuneesti ja liittäen kätensä ristiin.
"Jeesus, armias Jumala! Minä olen hukassa."
Mutta hänen valituksistaan välittämättä d'Artagnan tarttui häntä kainalosta ja solutti hänet hiljaa Atoksen syliin, sillä kreivi oli jäänyt seisomaan hievahtamattomana muurin juurelle.
Sitten virkkoi d'Artagnan Portokseen kääntyen:
"Ota kiinni kädestäni; minä pitelen muurista."
Portos teki ponnistuksen, joka sai muurin huojumaan, ja pääsi vuorostaan harjalle.