"Kuka onkaan se Kerberos?" kysyi kardinaali.
"Muuan herra Grimaud, monseigneur."
"Mitä hän hommasi ennen kuin tuli teille Vincennesiin?"
"Hän oleskeli maaseudulla, mikäli olen hänen suosittelijoiltaan kuullut. Ilkeä luonne johti hänet siellä johonkin selkkaukseen, ja minä luulenkin, että hän haluaisi kuninkaallisen univormun avulla päästä turvaan."
"Kuka on sitä miestä suositellut teille?"
"Grammontin herttuan intendentti."
"Luulette siis, että häneen voi luottaa?"
"Yhtä varmasti kuin itseeni, monseigneur."
"Eihän hän vain ole suupaltti?"
"Voi, hyväinen aika, monseigneur, olin kauan siinä käsityksessä, että hän oli mykkä! Hän puhuu ja vastaa enimmiten merkeillä; näyttää tosiaan siltä kuin olisi hänen entinen isäntänsä vasiten harjaannuttanut häntä siihen."