"Monseigneur, ei ole aina kovinkaan helppoa suostuttaa ihmisiä ilmaisemaan, mitä he eivät tahdo sanoa."
"Kah, kun on vain kärsivällisyyttä, niin se kyllä onnistuu. No niin, se mies on…"
"Kreivi de Rochefort."
"Kreivi de Rochefort!"
"Pahaksi onneksi on hän kadonnut neljä tai viisi vuotta takaperin, ja minä en tiedä, mihin hän on joutunut."
"Sen tiedän kyllä minä", huomautti Mazarin.
"Minkätähden valitti siis teidän ylhäisyytenne äsken tietämättömyyttänne?"
"Luulette siis", sanoi Mazarin, "että Rochefort…"
"Hän oli kardinaalin sokea välikappale, monseigneur. Mutta sanon teille ennakolta, että se maksaa teille paljon; kardinaali oli antelias apureitansa kohtaan."
"Niin, Guitaut", myönsi Mazarin, "hän oli suuri mies, mutta se vika hänellä oli. Kiitos, Guitaut, käytän neuvoanne, ja vielä tänä iltana."