"Totisesti, hyvä La Ramée, olettekin oiva mies", mielisteli herttua, "ja haluaisinpa ikäni asustaa Vincennesissä vain saadakseni hauskuttaa elämääni teidän seurallanne."
"Monseigneur", huomautti La Ramée, "luullakseni täyttyykin toivomuksenne, jos se riippuu kardinaalista."
"Kuinka niin? Oletteko äskettäin tavannut hänet?"
"Hän kutsutti minut aamulla luoksensa."
"Tosiaanko? Puhuakseen teille minusta?"
"Mistä muustakaan hän minulle puhuisi? Toden totta, monseigneur, te olette hänen painajaisensa."
Herttua hymyili karvaasti.
"Voi", virkahti hän, "jospa vastaanottaisitte tarjoukseni, La Ramée!"
"Kas niin, monseigneur, taasko me puhumme siitä! Mutta myönnättehän toki, että te ette siinä menettele järkevästi."
"La Ramée, olen sanonut teille ja toistan sen vielä kerran, että minä loisin onnenne."