Vaunut vierivät pois; d'Artagnan käytti hyväkseen porttiholvin pimeyttä ja heittäysi vangin kaulaan.
"Rochefort!" huudahti hän. "Te! Te siinä tosiaankin olette! Minä en erehdy!"
"D'Artagnan!" ihmetteli vuorostaan Rochefort.
"Ystävä-parka!" jatkoi d'Artagnan; "kun en ole nähnyt teitä neljään, viiteen vuoteen, luulin teitä kuolleeksi."
"Minusta tuntuu", virkkoi Rochefort, "että eroitus ei ole suuri kuolleen ja haudatun välillä, ja minä olen jotenkin haudattu."
"Mistä rikoksesta istutte te Bastiljissa?"
"Tahdotteko, että sanon teille toden?"
"Tietysti."
"No niin, se kun on minulle ihan tietymätöntä."
"Te epäilette minua, Rochefort?"